PANNUKAKKU OMENALLA, CHEDDARILLA JA SALVIALLA

Moi!
Salvia on ihanaa.
Aiempiin omena-cheddar-pannareihin täysin rakastuneena, mutta nyt liian laiskana seisoon kuuman hellan äärellä, kävi näin;

O-S-C-PANNUKAKKU:
( 24 cm vuokaan, kuppi = 2.5dl )



2 rkl voita
2 rkl salviaa, pieneksi silputtuna
2 omenaa, kuutioina
1 rkl sokeria
---
3 kananmunaa
3/4 kuppia maitoa
3/4 kuppia jauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 rkl salviaa, pieneksi silputtuna
3 dl cheddar-juustoa raasteena
1 rkl voita

Laita uuni lämpeemään vähän reilu 200- asteeseen.
Kuumenna voi paistinpannulla ja kypsennä siinä ensin salviaa 'bout minuutin verran, jonka jälkeen lisää omenakuutiot ja sokeri. Jatka kypsentämistä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia siis niin, että omena on kunnolla pehmennyt. Sekoittele välillä.

Sillä aikaa kun omenat pehmenee, yhdistä kananmunat, maito, jauhot, suola ja sokeri. Vispaa sen verran hurjasti, ettei taikinaan jää suurempia klimppejä. Lisää reilu 2dl juustoraastetta ja paa sekasin. Loput juustosta tulee sitten myöhemmin.
Kun taikina on vispattu valmiiks, paa (pyöreään) vuokaan 1 rkl voita ja laita vuoka uuniin. Kun voi on sulanut ja kuplii kivasti, ota vuoka ulos, kaada siihen taikina ja paa takas uuniin n. 20 minuutiksi, tai kunnes korkeelle kiivenneet reunat on nätin ruskeet ja keskeltäkin koko homma hyytynyt. Se näyttää nyt about hassusti tältä:



Sitten pannari ulos uunista, omenatäyte ja se loppu juustoraaste pintaan (vai sanoisko kuoppaan?) ja takas uuniin vielä viideksi minuutiksi niin, että juusto sulaa nätisti pintaan.

omenatäyte ja juusto pinnalla, kas näin:


Verdict? Outo. Ei huono, mut outo. Mulla kyllä ne loput salviat päätyy pastaan, mutta jos tykkää silleen selkeesti suolasen ja makean yhdistelmästä, niin simmoselle tää vois toimia.

IME PANNUKAKKUU!

OMENA-CHEDDAR-PANNARIT

Kylmät syys-aamut vaatii kuumat huvit!
May I introduce you,

OMENA-CHEDDAR-PANNARIT:
( 8kpl hevosen kokosia )



2.5 dl jauhoja (puolet basicvehnää, puolet täysjyväohraa)
1 tl ruokasoodaa
2.5 dl maitoa
1 kananmuna
1 makea omena raastettuna
1.25 dl cheddar-juustoa raastettuna

Yhdistä jauhot ja sooda. Riko kananmunan rakenne rikki ja paa taikinaan maidon kanssa. Pyörittele ihan vaikka vaan haarukalla koko homma sekasin, saa jäädä vähän möykkyseks.
Lisää omena- ja juustoraaste ja kääntele ne sekasin taikinaan.
Paista keskilämmöllä runsaassa voissa ja pidä lämpimänä 100-asteisessa uunissa silläaikaa, kun jatkat paistelua.



Koska taikinaan ei tuu niin sokeria kun suolaakaan, on sun oma päätös mitä pannarien kanssa tarjoat. Vaahterasiirappi, omenasose, ranskankerma.. Musta viimeisin oli tähän aamuun sopivin!

YAWZA!

KAALI, OI KAALI.

Mä käyn tällähetkellä ihan tosi kuumana kaaliin. Ruusukaaliin eritoten.
Vedetty muunmuassa gratiinina karamellisoidun sipulin kanssa (oivoi!), ranskankermahauteessa (uhhuh!), paahdettuna vaahterasiirapin ja dijon-sinapin kanssa (OHHOH!) ja sit edellisen lohturuokapostauksen tyyliin (LÄÄÄHHÄÄÄH!).
Tänään mun typerä lähikauppa myi eioota ja tyydyin valkokaaliin. Mut sekin on tosi hyvää ja siitä tuli seuraavanlainen
KAALITÄYTE:

n. 500g valkokaalia
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 dl ranskankermaa
2 dl juustoraastetta
suolaa, mustapippuria
1 (iso) teelusikallinen dijonsinappia

Silppua kaali ja sipuli, murskaa valkosipulin kynnet.
Kuullota eka sipuleita paistinpannulla hetken aikaa ja kippaa sekaan kaaliraaste.
Kypsyttele miedolla lämmöllä sen aikaa, että kaali pehmenee. Ottaa aikansa, mutta on sen arvoista ja kuten mun dädiou usein sanoo; 'mihin tässä valmiissa maailmassa oliskaan kiire'. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää ranskankerma, juustoraaste ja sinappi, kääntele sekasin ja anna koko homman vielä lämmetä kunnolla.
Sitten riippuu ihan susta miten täyttees käytät, mutta mä annan kaks ehdotusta;
joko tälleen omelet-staililla:



tai sit tälleen paahdetussa leipäkupissa:



Molempi bra, mut munakkaan täytteenä kuitenkin ehkä ihan vähän enempi bra. (Eikä kyllä lainkaan huono pelkällä lusikallakaan vedettynä!)
Ja jotten nyt poikkeis mun omahyväisestä stailistani, voisin tokaista tästä makuelämyksestä vaikka että oh sweet lord...

PERS-YSTÄVÄLLISEMPÄÄ LOHTURUOKAA!

Nyt - oi nyt - oon löytänyt aivan uuden elämyksen, jolla täyttää se tyhjä kuoppa sielussa aina silloin tällöin!
Sellasta vähän pähkinäistä, vähän makeahkoa, mutta kuitenkin ihanan suolaista.
Menee pitkä tovi ennenkun jatkan huolieni hukuttamista juusto-makarooni-härpäkkeisiin, maitorisottoihin tai ylijuustotettuihin kasvisgratiineihin. Ne totisesti toimii, mut tää toimii vielä paremmin!

Kuulostaa ehkä yyber-tylsältä, enkä varmaan kalasta tällä äänen ääntä, mutta kokeileppa pois. Ihan tosi. Kokeile ja mieti uudestaan onko tylsää :)

Menetän tällä siis haasteneitsyyteni marraskuun ruokahaasteessa.

PAAHDETTUA RUUSUKAALIA & VALKOSIPULIA, RUSKISTETTUA VOITA JA LÄJÄ GRANA PADANOA:
( yhdelle. kyllä - yhdelle, koska pahaan mieleen kuuluu vetää napa tiukaks! mutta okei, jos nyt kaks iskee haarukkansa samaan kulhoon )


( kuvassa vaan säälittäviä juustonmuruja, jotta se itse asiakin näkyis )

500g (pakaste) ruusukaalia
1 iso valkosipuli
50g voita
öljyä, ruususuolaa, mustapippuria
grana padano -juustoa raasteena

Kaada ruusukaalit uunipellille, lorota päälle kunnolla öljyä, kunnolla ruususuolaa ja maltillisesti mustapippuria.
Siivoa valkosipulin kynnet, paa ne folionyyttiin myöskin öljyn, suolan ja pippurin kanssa.
Paahda uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Vikaks kantsii vielä avaa se valkosipulinyytti, kääntää grillivastus päälle ja ottaa pintaan lähes musta väri. Älä käräytä kuitenkaan.

Tälläaikaa, kun uuni tekee tehtäväänsä, ruskista voita (VOITA, ei mitään margariinimömmöjä) paistinpannulla. Se alkaa sulattuaan vaahtoamaan, jonka jälkeen pikkuhiljaa ruskistumaan ja siitä tulee sellanen ihana vähän pähkinäinen tuoksu. Varo, ettet yliruskista sitä.
Mielummin skidist liian vähän, kun liian paljon.

Sitten vaan höyryävät kaalipallot ja valkosipuli sekasin ja siihen isoon, omaan lempparikulhoon. Kaada ruskistettu voi päälle ja junttaa iso kourallinen juustoraastetta päälle.

Syö, nauti ja haise äärettömän pahalle!

- Tää ruoka sitten huutaa seurakseen punaviiniä ja sitä ei tuu unohtaa missään nimessä!
- Pekonipyllyt heittää ehkä vielä käristettyä pekonia sekaan. En epäile, etteikö toimis, mutta faktatietoa en pysty antaa.